Eilen saavuin kuolleena messuilta kotiin, torstaina oli messualueella 37 astetta lämmintä...siis SUOMESSA ja Mikkelissä?!?!? Onko nämä kelit enää normaaleja. Illalla sitten ukkostikin aivan sairaasti, olo oli kuin diskossa. Vaikka normaalisti en ukkosta pelkää niin tämä oli jo liikaa.. Sen kunniaksi junatkin oli myöhässä, mutta onneksi pääsin kotiin. Vastaan ovelle tuli iloinen, mutta uninen koira vaikka isäntä vähän "varoitteli" että hieman sille taisi kierrokset jäädä päällä kun joutui vielä lähdön jälkeen palaamaan kotiin ja hakemaan unohtuineita kamppeita. Karu yllätys paljastui kun menin yläkertaan...meidän peitosta oli vedetty pumpulit pihalle (luojan kiitos se oli meidän Ikeasta ostama halpis kesäpeitto eikä meidän Joutsenen untuvapeitosta joka olisi ollut rahallisestikin jo menetys ). Pussilakana oli täysin ehjä, kun peitto oli sieltä alalaidasta vedetty pihalle. Että näköjään kyllä nuo nuoretkin saa tuollaisia päähänpistoja... Tosin koska menetys ei ollut suuri niin ei kerrota Gimmalle, minä repesin täysin tästä älyväläyksestä..

Tänään oltiin Niinan, Paven ja Väiskin kanssa aksaamassa. Jäi niin hyvä mieli, tehtiin vaikka mitä ja meillä oli hauskaa!   Ensin otin maxikokoista muuria. Päällä oli putkepalat ja kertaakaan ne eivät tippuneet (sitä päivää edelleen odottelen..). Sitten rengasta minikokoisena, koska viimetreeneissä Gimma hakkasi selkää renkaaseen. Pääosin onnistui hyvin, muutaman kerran yritti tulla sivusta läpi. Lisäksi yrittää varastaa lähdöissä, mikä näkyi ihan koko ajan. Sitten välistävetoa kolmella aidalla. Yllätyin miten hyvin tuo kuunteli ja treeni päätettiin onnistuneeseen suoritukseen vaikka ensin epäilin, että ei siitä mitään tule (haukkui jo sen verran vahvasti kentän laidalla..). Teimme myös erilaisia vääntämisia kahdella aidalla ja putkella. Oli tosi kiva kokeilla erilaisia tyylejä ohjata ja huomata, että mikä sopii meille (kiitos Niinan ohjeiden!  ). Myös pituutta tehtiin maxi-pituisena ilman ongelmia. Muutaman kerran otin vähän vinoon. Lopuksi A-estettä kokonaisuudessaan. Kerran ollaan taidettu ottaa aata aijemmin ja likalla oli nyt vähän rimakauhua. Ensin koitin ihan kädellä vetää, mutta kun olen niin lyhyt niin Gimma hyppäsi harjalta alas (jes..). Onneksi Niina tuli pitempänä ihmisenä apuun liinan kanssa ja sitten saatiinkin hyviä suorituksia eikä puntti enää tutissut. En todellaan tiedä miksi se silleen jännitti, mutta pääasia, että harjoitus kuitenkin onnistui ja jännitys katosi. Jatkossa harjoittelen kontakteja vain ja ainoastaan puomin  loppuosan alastulolla, koska tuossa on liikaa uusia elementtejä enkä halua koiran hyppivän harjalta alas. Lisäksi Gimman vauhti yhdistettynä kontaktien harjoitteluun on aivan liian vaikeaa tässä vaiheessa. Oli kyllä aivan mahtavaa taas treeniä, hyvänmielen treenejä lisää! Kivaa kun koira oppii, mutta on se myös kivaa huomata itsekin joskus osaavan ihan perusjuttuja kuten ohjausta..

Jos huomenna jaksaisi tokotella kun lupauduimme menemään edustamaan seuraa piirimestaruuskisoihin.. En tiiä olikohan se nyt ihan järkevää, meidän osaamistaso ei ole kovin vankalla pohjalla...

Loppuun kasvattajan ottama kuva Toukkiksesta...meidän miäs taitaa olla jo iso eikä pikkupentu...tosi komea miäs vai mitä?!?! Toukkis pääsee siis edustamaan Gimman blogia.