Ensin on ihan pakko hehkuttaa! Eilen kävin Gimman kanssa treenaamassa kentällä. Tällä kertaa ei alettu tuputtumaan nameja vaan leikittiin patukalla. Välillä kahdella, välillä yhdellä patukalla. Väliin tehtiin jänniteitä. Gimma oli tosi mukana touhussa, sillä oli hauskaa ja minulla oli hauskaa! Gimma saalistaa patukkaa tosi hyvin, mutta taisteluja vältettiin. Niissä vire tuntuu herkästi laskevan. Oli ihan meilettömän kivaa treenata, pitkästä aikaa ei ole jäänyt näin onnistunutta tunnetta tottiksessa! Mä jo ehtisin vaikka mitä miettimään kun ruoka ei tuolle kentällä maistu (kotona ja muualla ruoka maistuu siis edelleen hyvin), mutta onneksi Jessica järjen äänenä minulle kertoi asiasta..kiitos siitä! Eli nyt unohdetaan hetkeksi seuraamiset ja keskitytään siihen, että meillä on kivaa.

Edellispäivänä käytiin myös lenkillä metsässä. Gimma juoksi vapaana...se siitä remmilenkkeilystä.. Mä en vaan tykkää remmilenkeistä. Nyt ollaan vähennetty lenkkeilyä treenipäivinä.

Tarkkaavaisena

Poseerausta

Eilen myös käytiin jäljellä. Gimma joutui puuhun kiinni siksi aikaa kun poljin jäljen. Gimman mielestä olin varmaan aivan liian hidas jäljentekijä..   Olin todella yllättynyt kun hain Gimman niin nokka painui maahan. Jälki oli tosi lyhyt (mä olen niin huono arvioimaan pituutta..). Nami (=turvotettu nappula) joka askeleella ja lopussa sai minulta purkista ruokaa. Tarkoituksena oli koittaa selvittää maistuuko ruoka jäljellä. Ja maistuihan se oikein hyvin (no kuten Jessica totesi, se ei ole saanut saalista jäljellä). Tämä oli Gimman ensimmäinen suora jälki. Laitoin hihnan ensimmäistä kertaa etujalkojen alta kiinni valjaisiin. Hieman viritelmä + jarruttaminen hämmensi Gimmaa. No varmuutta saadaan vain jäljestämällä. Onneksi nyt saadaan pari jälkisemmaa näin kevään alkuun niin saadaan joku tolkku touhuun!

Kotona ollaan harjoiteltu "tänne"-käskyä. Eli Gimma tulee istumaan eteen. Tämä liike on jäänyt aivan paitsioon niin on nyt yritetty sitä ottaa. Ensin namin sai kädestä, mutta nyt olen siirtynyt suusta palkkaamiseen.. Huulet on vielä tallella, vaikka kerran tuo tuli kirjaimellisesti huulille. Ehkei kannata vippailla suusta nameja, koska belgialainen voi saada päähänsä alkaa ennakoimaan. Eli nami tarjoillaa nyt suusta rauhallisesti. Oppia ikä kaikki, onneksi omistan vielä huulet.

Jossain mörkö-vaiheessa oli ongelmana Gimman haukkuminen vieraille koirille. Eilen taas tuli eteen shelttipari, joka räksytti taukoamatta. Gimma kulki nätisti vierellä (käskyn alla) ja nosti ainoastaan ridgen. Huomaa, että sitä jurppii räksyt, mutta turpa pysyy ummessa. Lisäksi ollaan menty pihojen ohi, missä koirat juoksevat aidan vieressä silmittömästi räksyttäen. Ne ehkä nostavat eniten Gimman verenpainetta ja silloin meinaa unohtua, missä se mamma käskikään kävellä, mutta suu joka tapauksessa näissäkin tilanteissa oli kiinni. Hyvä Gimma!