Mulla on oikeesti ajoittain erittäin hankala ymmärtää malin elämää. Mun malista on tullut oikesti ihan ihmeellinen..

Eilen oltiin kaverin kanssa Viikissä kävelemässä. Saatiin tosi hyvät -remmissä ei vedetä- reenit. Useita kertoja asiasta joutui muistuttamaan, mutta loppulenkistä asia alkoi mennä pienen malin päähän. Olen saanut tuon kävelemään yksin niin ettei vedetä (tietenkin asiasta joutuu välillä muistuttamaan, mutta kuitenkin), mutta kun joku vieras on mukana niin silloin höyryjuna käynnistyy. No asiaan.. Tuosta on tullut ihan älyttömän epäluuloinen. Vähän väliä luulen omistavani rodesian ridgebackin enkä belgianpaimenkoiraa. Harjas on siis pystyssä aika usein. Kaverin parkkiksella oli kupla lumessa niin tuo ihan kurotti epäluuloisena sitä katsomaan. Sitten leikittiin kaverin parkkiksella niin toinen kyttäsi leikin ohella kävelytiellä kävelleitä ja luuli kaveriani möröksi kun se tuli meidän luo autojen seasta.  Lehmät saivat tuossa ihan ihme pelkoreagtion. Sen jälkeen käveltiin ritilärappuja (ylimmällä tasolla n. 2m pudotus) niin tuon ensimmäinen ajatus oli että tonne en tule -ihan hirveet raput-. Ennen ollaan menty ritilöitä sun muita ihan ilman ongelmia. Kyllä nyttenkin tuli ne alas asti suhteellisen normaalisti (häntä ei ihan pystyssä, selkärangan suuntaisesti suoraan suurinpiirtein). Takaisin ylös käveli ne ihan rauhallisesti, taisi itsekin tajuta kuinka hullua on yhtiä portaita pelätä.. Busseja katsellaan silmät pyöreinä, kaukana pimeällä liikkuvia kytätään koska nehän voi olla mitä tahansa hirviöitä jne. Mä luulin jo, että tämä vaihe on käyty läpi, mutta ei...nyt mennään kakkoskierrosta.. *huoh* Vaikka Gimma on harjas pystyssä pimeessä kaukana liikkuvasta ihmisestä niin harjas kyllä laskee kun hahmo tulee lähelle ja Gimma tajuaa sen olevan ihminen. Mä en vaan ymmärrä taas...